Vähän lisää muttei paljoa.

Porrasmies kävi ja saimme tehtyä sopimuksen: Ottavat myös portaat pois asentaessaan ja tekevät tuet. Olen tyytyväinen. Nyt vaan se sähkömies...

Olin kyllä ajatellut aloittaa lattian purkua jo tänään, mutten jaksanut. Sen sijaan kävin katselemassa pinnoitteita. Kyllä, vaikka lompakkoa kirpaisee, niin serkkuni suosittelema vinyylikorkki nyt vaan on paras. Löytyy toki vinyylilankkuakin, joka on kuin muovimattoa, mutta jokin siinä häiritsee. Se on kuin muovia ja sitä voi taivutella. Kyllä kunnon lankkulattiakin olisi kiva, mutta pelkään pahoin, ettei se onnistu. En jaksa. Vaikka pitäisi.
Tällä hetkellä siis lattiassa on (päällimmäisestä alimpaan):

• Muovimatto
• Lastulevy
• Korkkimatto
• Kovalevy
• Jokin toinen, aivan korkin näköinen korkkimatto
• Laudat

Eli nuo voisi kuoria pois. Syynä tähän on muurin nurkan epämääräisyys, paikka jossa oli pönttöuuni on aika epämääräinen lattia. Tärkeää olisi päästä katsomaan hiukan lattian allekin. Ehkä järjestää jokin pysyvä luukkusysteemi. Talossa on rossipohja, mikä merkitsee, että alla on avointa tilaa tarkastuskäyntejä varten. Luukkua ei vaan kukaan ole keksinyt jättää...

Seiniin tulisi kaksinkertainen huokoleijona-levy. Puukuitulevy hengittää ja on kuin nakutettu hirsitaloon: Se naulataan suoraan hirteen kiinni, tai sitten hyvin tiheän koolauksen avulla. Katsotaan kumpi siitä nyt tulee...

Ja tässä se on, tuleva tapetti.
Suosin RTV-ketjua, sillä siellä on hyvät valikoimat. Tapetti on paperitapetti, mutta valitettavasti ei sellainen ihana silkkinen paperi kuin halusin. Tämä voi vaihtuakin vielä, jos löytyy vastaavan kaltaista paperisena. Koepalojen jälkeen valinta osui sinikukkaiseen. Keltakukkaista voisi ehkä käyttää yläkerrassa... Ja tämä kuva on muuten väärinpäinkin...

Hmm. Miä luovutan. 

Kotkan veistopuu saa tehdä myös purkuhomman joten mulle jää nyt sähkömiehen metsästys.
Eli laitoin viestiä sille joka on jo käynyt laittamassa pihavalot. Toivottavasti ei ole lomalla.
Kyllä kaikki järjestyy.

Muutama asia pihasta:

Tämä on vanha omakotitalon piha. Vanha sikäli, että penkit ovat olleet paikoillaan jo kauan, pihalla kasvaa ja kukoistaa monta erilaista lajia ja sitten vielä kaikki pahimmat rikkaruohot. Japanintatar, löytyy kahdesta paikasta. Peltokierto ja karhunköynnös löytyvät myöskin ympäri ämpäri. Ryssänruusu eli isopalsami tuli ja meni. Vuohenputki on vallannut miltei kaikki kukkapenkit, mutta olen vallannut jo osan takaisin. Tämä on sotaa... ja näin kuumalla ei mikään oikein luonnistu. Paitsi sisällä istuminen. Vasemmalla elvyyttämäni ukonkello, joka tänä vuonna on puhjennut kukkaan oikein kolmen vanan voimin.

Ja toisaalta, joka vuosi puutarhasta voi laskea menetetyt. Tänä vuonna kuolleita tässä seurakunnasta olivat Kuusama (kuvassa), yksi alppiruusu, muutamat ruusut...






Siirsin keinun etupihalta uuteen paikkaan. Paikkaan kasvihuoneen taakse jossa ei koskaan ole ollut mitään, mutta se sopii sinne kuin nakutettu.  Etupihalla se oli tiellä eikä kukaan istunut siinä. Sen alta paljastui kuiva nurmikkomaa, josta kaivoin kiviä ylös aika moisen mokoman. Nurmikko on aikoinaan tehty kivien päälle täyttämällä ja kivet ovat nyt aaltoina nurminukan pinnassa. Löytyy täältä erikoisuuskin, aikoinaan romuraudalla täytetty nurmikonosa joka on nyt lahoamisen seurauksena vajonnut ja jostain kohtaa pistelee esiin hauskoja yksityiskohtia. Mm. töpseli, jonka johto menee maan uumeniin. Pulsaattoripesukoneen alumiininen allas. Näitä sitten tulee kaiveltua esille. Vähitellen.

Viime vuonna ihmettelin omituista ruohoa joka näytti lehtineen kuin punotulta. Kyseessä on Pölkkyruoho, joka lienee muinainen viljelyjäänne ja kasvaa vain tietynlaisen talven jälkeen. Vuosi sitten piha oli täynnä niitä, korkeimmat yli metrisiä. Tänä vuonna ei ole näkynyt. Oli epäsopiva talvi.

Kun kesä saapui niin siitähän se sitten lähti.

Ei auta itku markkinoilla, ajattelin ja päätin ottaa yhden levyn irti. Sitten toisen. Ja kolmannen. Lastulevyt oli naulattu kiinni niin hyvin kuin mahdollista. Eli suuri osa nauloista oli lohkottava irti taltalla.Alta paljastui, väliseinän ollessa kyseessä, kaksi vanhaa tapettikerrosta, kuhmurainen pinkopahvi ja lautaseinä. Olin tyytyväinen, koska tänän saa kiinni helposti 12 mm. huokolevyn. Ei yllätystä täältä.

Lopuissa levyissä on tenkkapoo numero 1: Sähköjohdot...

Huoneessa menee kaksi sulakepiiriä, lämmitys (josta luopuisin joka tapauksessa) ja sitten valaistus ja pistorasiat. Ja jottei asia olisi liian monimutkainen, kyse on talon läpi menevistä piireistä... Eli yläkerran sähköt katoavat jos nämä poistetaan. Ja sitten se tenkkapoo... sähkömiehet ovat kiireisiä. Ja tällaisia johtoja ei saa irrottaa ja laittaa takaisin; irrotettaessa vanhaa sähköjohtoa se voi murtua sisältä ja myöhemmin aloittaa vaikkapa sähköpalon. Eli tarvitaan sähkömies jotka ovat varmaankin kaikki lomalla... Ehkä. Täytyy vaan alkaa soitella koska samaan aikaan toisaalla eräät miehet ovat jo ostaneet puutavaraa ja alkaneet valmistaa portaita.




Tenkkapoo 2: Portaat.
Sitten se toinen juttu... Halusin poistaa komeron rappusten alta. Ensinnäkin koska se on täysin remontoimatonta tilaa, eli jostain 40-luvulta. Ja lisäksi koska sen kautta tulee hiiriä. Todisteetkin löytyivät myöhemmin.

Portaat on kuitenkin rakennettu siten, että niiden naamioiminen olisi vaikeaa. Lisäksi portaat ovat todella jyrkät. Laskin uudet portaat jotka olisivat pidemmät... Etsin netistä porrasvalmistajia ja huomasin että Kotkassa on pienempi firma, Kotkan veistopuu, joka valmistaa myös portaita. Laitoin viestiä menemään ja positiivinen yllätys - olivat tunnin päästä paikalla katsomassa paikkoja. Hintakin oli sopiva joten ei kun tilaamaan ja sitten purkamaan... Tuli toinen yllätys.

Portaat kannattelevat samalla välikattoa, johon on aikoinaan tehty aukko portaita varten. No, porrasmiehet sanoivat että siihen tulee uusi tukirakenne, joka mielestäni vaikutti hyvältä.


Mutta tiedän, että jos muuttaa välikattoa tukevia rakenteita, tulee siihen saada kunnalta toimenpidelupa. Ehkä. Enkä ole edes varma, onko "kunta" auki näin kesällä. Katsotaan mitä rappusmiehet sanovat. Ja olen siis langennut siihen vanhimpaan ansaan mitä remontoinnissa voi tehdä. Jos haluaa uuden tapetin, pitää ostaa liisteriä, tapettirulla, äheltää yksi päivä ja sitten se on siinä.  Jos haluaa jotain muuta, kannattaisi ehkä miettiä ensin. Ja kyllähän minä mietinkin, mutta.... Jos tekee gradua yhtäaikaa kuin remonttia voi olla että aivoissa saattaa tapahtua sekaannuksia...

Pitäiskö aloittaa viime elokuusta.

 Kun totesin saman kuin äitini, että nuo kaapit voi lähteä. Takaa paljastuikin sitten palomuurin kohta, jota ei saa peittää. Komerot ovat olleet vaihtoehto, koska niissä ei ole ollut takaseinää. Ja yllätys, niissä ei siis ole ollut edes uutta lattiaa. Onneksi kuitenkin katto.

Katon maalasin sisko Raijalta ylijääneellä kattomaalilla. Vetäisin samalla koko katon, tuli paljon kirkkaampi olo. Tuo jälki nurkassa kuuluu puretulle pönttöuunille ja hetken jo haaveilin siihen uutta, mutta luovutin. Tarkoitus on avartaa huonetta ja ehkä on parempi olla täyttämättä sitä samalla.
Kauan aikaa mietin, millä maalilla, mutta Tikkurilalla on Muuri-maali. Se on sellaista samettista, melkein kuin kalkkimaalia. Tosi mattaa. Ja väriskaala on tosi rajattu. Tasoituksen hiekkapaperin ja tasoituksen ja hiekkapaperin ja tasoituksen ja hiekkapaerin jälkeen muuri olikin valmis maalattavaksi.
Ja samalla tulikin sitten talvi ja remontti jäi odottamaan kesää. Oli aikaa muhituttaa asioita...

Oikein hyvää Pekan päivää.

Heikku on ihan tavallinen hirsinen omakotitalo 1920-luvulta. Alunperin taloon kuului eteinen, kamari ja iso tupa. Sittemmin tähän on lisätty kylmä veranta (nyttemmin eteinen) ja keittiön lisäksi kylpyhuone, sauna ja ruokailuhuone. Talossa on ollut lautavuoraus, sitten mineriitti ja nykyään pelti.
 Lisäksi kerron pihasta.

Loin tämän blogin, jotta talossa tapahtuvat muutokset ja remontointi tallentuisi ja dokumentoituisi jonnekin muuallekin kuin ihan vaan kansioihin tänne kotikoneelle. Enkä jaksa kaikkea laittaa facebookkiinkaan.

Tarina lähtee vuodesta 2015 mutta palailee aina välillä historiaan kaikenlaisten selitysten kanssa. Koettakaa kestää...