Miten ärsyttävää.

Mitä pidemmälle mennään sitä pienempiä ja spesifimpiä töitä on tekemättä.
Okei, tässä ollaan nyt:

Huone on kyllä kukkatapetoitu kokonaan. Vaalea beessihuone muuttui viidakkokammariksi. Listat menivät uusiksi, koska niiden on oltava näyttäviä. Jos olenkin hyvä tapetoimaan, niin listat ei ole mun vahvimpia puoliani.

Jalkalistoja ei tahtonut saada mistään. Siis sellaisia luiruja löytyi, mutta alkuperäiset kaksiportaiset ovat poissa muodista. Ja kun lattiassa on aika isoja rakoja reunoilla, niin jouduin laittamaan jalkalistan alle toisen listan. Näyttää ensin oudolta, mutta kunhan saan ne paklattua, niin on toinen ääni kellossa.

Oven karmilaudatkin menivät uusiksi. Ajattelin ensin sellaisia L-listoja, muuta huone on niin mahtava, että päätin laittaa vain helpot lautalistat ovien aukon ympärille. Ei sekään jiiri oikein luonnistunut.

Tekemättä on vielä: portaiden reisipuun maalaus paklauksen jäljiltä, yksi kotelointi yläkerran rapun alta (vaikea paikka, kerron enemmän kun teen sen) yksi kynnys, kolme kynnyslistaa, katon maalaus (katto on niin painettunut, ettei ajatteleman Siro-maali peitä), ja tietysti kattolistat. Portaiden kaiteet tulevat viikon päästä, ja välikaton reikä on paikattava väliaikaisesti ennen sitä. En halua purkaa koko taloa kissaa etsiessä. Muutama kotelointi on jo tullut tehtyä...

 

Portaat...

Aamu seitsemältä soittivat sitten, että tulevat. Kolmessa osassa olevat portaat asetettiin paikalleen siten, että keskimmäinen osa tuettiin ensin, sitten nostettiin raskain, eli yläosa paikalleen. Sain kunnian olla alla nostamassa... Hyvä että olen vielä elossa... sitten ne olivatkin siinä. Paljon piti passailla, sillä porrasaukko ja sitä ympäröivät seinät olivat hiukan epätarkat.

Tilasin vielä kaiteet, yläkertaan sekä alakertaan, sekä kaidepuun, josta voi pitää kiinni. Seuraavaksi listahommia ja välikaton ammottavien aukkojen kotelointia. Ne vievät vähän pois tuota huoneen selkeyttä... Kuvissa ensin vanhat portaat ja sitten kuvat uusista:

 

Vähänks lähti.

Lattian laitto alkoi kello kasilta ja päättyi klo 20. Tasan 12 tuntia siihen meni..

Toisaalta... päivään liittyi myös paljon muuta.  Muun muassa nälkä...

Oh, yeah!

Tänään oli osittainen taukopäivä, sillä kävin hakemassa kuvioita ihan muualta, äitini lapsuudenmaisemista. Kuitenkin, kun tulin kotiin maalasin seinän kertaalleen ja laitoin loput makulatuuritapetit seiniin. Ollaan voiton puolella. Nyt toivon, etteivät porrasasentajat ole huomenna seitsemältä oven takana. Lattia kun on vielä kesken. Ansa-kissa on raivokkaasti sitä mieltä että huoneeseen pitäisi jo päästä. Mutta ei ehkä ihan vielä...

Aika hurja päivä.

Kun kaikki alkaa pikkuhiljaa rakentumaan. Jokainen teko palkitsee. Tänään maalasin katossa kulkevan listaristikon. Niskaa säästääkseni paklasin naulanreikiä. Lisäksi vain istuin ja kertasin mielessäni vähän kaikkea mitä pitää tehdä.

Yhden koteloinninkin sain aikaan, sekä kävin ostamassa karmeat lattialistat. Sitä samaa lattialistaa, eikä myöskään kattolistaa, ei enää saa mistään. Uusromanttinen, poimuileva on ilmeisesti nykyajan mielestä perinteinen.

Illalla alkoi makulatuurin tapetointi. Jännitti, pysyykö seinässä... ainakin toistaiseksi. Makulatuuri, eli valkoinen tapetti laitetaan huokolevyn päälle, koska se siis peittää levyn karhean pinnan. Levyn saumoihin laitetaan ensin märkä kuittipaperisuikale, joka estää tapetin liimautumisen saumojen kohdalle, ja vähentää mäin repeytymistä, joka taasen johtuu seinän elämisestä.



En olisi halunnut lopettaa tapetoimista. Sepä oli todella mukavaa. Mutta sauna kutsui.

Hurraa!

Tämäpä alkaa näyttää jostain syystä hyvältä. Koko huonetta kiertää nyt huokolevy ja alla on lattia...
Tosin puhelinjohdot jäivät yhden levyn taakse ja tein luukun ihan väärään kohtaan niitä etsiessäni...

Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Liisteriä on laitettu nyt kaikille seinille ja kohta alkaa seuraava iso vaihe, eli makulatuuritapetointi. Peukut pystyyn, huomenna lähtee...

Jossain kohtaa

Kaikki kääntyy voiton puolelle. Tänään naapurin avustuksella sain koko lattian lastulevylle. Tai siis hän laittoi ja minä opin. Okei. Lattia on yhteen suuntaan u-muotoinen. Se ei oikeastaan johdu muusta kuin siitä että tämä on vanha talo. Lattia nitisee mahdollisimman vähän. Lattia on korjattu mahdollisimman hyvin. Eli, lähtötilanteeseen verrattuna asiat ovat paremmin.

Varsinaista päivän valokuvaa ei ole, sillä ei oikeastaan ole mitään, mitä näyttää. Koko huone näyttää vaalean ruskealta, koska lattiassa on lastulevy ja seinissä huokolevy. Pientä fiksausta on kuitenkin luvassa pintamateriaalien lisäksi.

Kattoon on siis sahattu porrasaukon lisäksi lisää reikää, ja välikatto pitää koteloida, eli laittaa umpeen. Tarkistin juuri, että minulla on siihen tarvittava puutavara. Kotelointiahan voi myös koristella, joten ehkäpä päästän pääni valloilleen.

Palomuurin kohtaan ei valitettavasti mahdukaan autotallissa odottava arkistokaappi, joten sille voinee etsiä toisen sijainnin. Myös palomuurin nurkassa oleva pönttöuunin kohta jäi vaille lattiaa, sille pitää vain keksiä luonteva kotelointi.

Seinää pitää ehkä vielä vähän fiksata. Huomenna on uusi päivä...
 

Reiän kohtalo, vihdoinkin...

Tänään sain naapurin avukseni (kiitos) ja imuroimme reiän. Se oli alun perin siis tällainen:

Imuroinnin jälkeen (köh, köh):

Tässä on siis ollut jotain painavaa. Osa kivistä kannatteli reunapuita, joten ne jätettiin rauhaan. Tiiliäkin oli. Sitten mietittiin kantavaa mutta joustavaa rakennetta, ja päädyttiin jyrsijäverkkoon. Ihan käytännön syistä...

Verkko kiinnitettiin sitten puulistoilla. Verkon päälle tarkasti mitoitettu tuulensuojalevy ja ekovillaa.

Siinä se sitten olikin. Laudat laitettiin takaisin, ja koko rakennelma jätettiin myöhempien sukupolvien ihmeteltäväksi. Ilman koko rossipohjan uudistamista ei tuosta olisi saanut tämän järkevämpää ratkaisua. Talon huoneiden käyttötarkoitusta on muutettu ammoisina aikoina niin monta kertaa, että uusia ihmetyksiä löytyy koko ajan.

 

Muutoin tänään olen laittanut toisen kerroksen huokolevyjä seiniin ja päässyt vetämään ensimmäisen tapettiliisteröinnin. Huokolevy on siis pahvia ja vaatii ainakin kaksi esiliisteröintiä ennen makulatuuritapetin laittamista. Muutoin tapettiliisteri imeytyy levyyn ja tapetit rullautuvat irti.

 



Pakkohan se oli löytyä...

Nimittäin vielä yksi epäilyttävä kohta. Nurkasta kun otin pois kattolistan, niin alla oli jotain tosi pehmeää... Mutta tässä on yksi huokolevyn hyvistä puolista. Se ensinnäkin imee hyvin kosteutta ja kuivahtaakin siinä välissä..

Jostainhan se vesikin tuohon on tullut, ja syypaikka löytyi ulkopuolen taloa; Välipohjan saumaus pellin yläpuolella oli avonainen. Koska hirret tuon kohdalla olivat hyvässä kunnossa, päätin, että rakennan jonkinlaisen kotelon tuohon ympärille, ja voin tarkistella sitä välillä.

Tämä kuva taas on välikaton revittyä seinää. Alta pilkottaa ilmeisesti käsinmaalattu vanha boordi.
Tapetin suhteen on tapahtunut muutos. Koska valitsemani tapetti ei oikein natsannut, palautin sen, päätin että rappusten alaosa tulee maalattavaksi ja yläosaan tulee aivan toinen tapetti, jonka kuosi on vielä yllätys...

Tänään sitten muuten hain imurin jolla lattiassa olevan reiän puhdistuksen voi toteuttaa. Löysin Kotkasta ML-vuokraamon, josta löytyy kaikenlaista tarvittavaa. Koska ajattelin, että imuri voisi olla ulkona piti aloittaa purkukasan kaatopaikalle vienti. Kasan keskeltä löytyikin sitten yksi asbestivillalevy. Ensin luulin sitä puudeliksi. Valkoista, hienoa karvaa. Säkkiin vaan ja huomenna kaatopaikalle. Ei mitään tietoa, missä kohtaa rakennelmaa se on ollut.
Nykyisen lain mukaan remonttikohteissa pitää tehdä asbestikartoitus, mutta tuota ei kukaan kartoittaja olisi koskaan löytänyt...

Huoneesta on nyt yli puolet lattioitettu, ja yli puolessa on huokolevyt. Keittiön oven yläpuolelle jouduin tekemään palasista ja saatan vielä vaihtaa sen. Muuten siitä ei tule nätti.

Uusin ystäväni on onnen huumassa ostamani Ryobin akkupyörösaha. Kuvassa taka-alalla....

Tällanen tuumailupäivä...

On ollut vähän aikaa istua kiikussa. Kiikun otin pois etupihalta ja siitä on tullut tällainen kammarilaisen palapeli. Kun oli muutama huono osa, niin eihän koko kiikkua tarvii mäkeen laittaa. Uusin osa kerrallaan, vaihtaminen on helppoa... uusi paikka löytyi helposti kasvihuoneen takaa, hopeapajun alta.

Muutoin naapurini kanssa laitoimme hiukan kammarin lattiaa ja itse sitten laitoin seinään yhden huokolevyn. Muuten oli vähän tällainen öö-luokan päivä. Huomenna olisi tarkoitus laittaa lisää levyjä ja pyytää rappusten asentaja vihdoin kyläilemään.
Vähän lueskelin tuolta Facebookista ihmisten tapoja ja ajatuksia remontista. Ymmärrän kyllä, että on joitakin ammattilaisia ja guruja, mutta mikä tekee heistä niin ylimielisiä? Suurin osa remontoijista on kuitenkin tavallisia ihmisiä ja heillä on täysi valinnan vapaus tehdä virheitä. Minäkin olen taatusti tässä tehnyt niitä.

Tässä kuvassa seinällä keskellä näkyvä neliö on entistä ikkunaa peittävä levy. Kun levy lähti pois samalla kun purin seinästä lastulevyn. Alla oli vuorivillalla täytetty aukko, jossa vuorivillan tilalle laitoin ekovillan. Keskelle upotin riman, kehyksiin ensin hiukan lovea ja puoleen lankusta. Siis niin että lankku upposi ikkunan kehyksien tasalle. Hyvin se sinne istui. Sitten vaan huokolevy päälle. Paitsi että unohdin naulata sen lankun kiinni kehyksiin. No. Siellä se nyt on. Parhaimmassa tapauksessa portaat pitävät huokolevyä paikallaan niin, ettei se pullistellessaan vedä lankkua irti...


Työ vaatii palkkionsa. Pikku metsästä löytyy hyvin mustikoita. Kun muut perheenjäsenet kävivät niin kävin minäkin. Siitä se idea sitten lähti...

Ei itketä lauantaina...

Sain kuin sainkin tehtyä sitä seinää. Muuten rento päivä. Ikkunan alla ollut pieni, paikallinen lahovaurio saa jäädä lattian alle. Kolmen vuoden päästä sitten ulkoapäin katsotaan, näkyykö mitään.
Ja muutenkin, kun nykyinen lattiaverhoilu on jonakin päivänä kulunut, niin lattianosan voi avata uudelleen, koska lastulevy lattiassa on uiva.

Seinästä tulee lievästi aaltoileva, koska hirsiseinä ei ole kovinkaan suora. Tuo kuva hiukan ehkä vääristää. Lisää seinää ei ehkä huomenna tule, sillä maanantaina pitää tarkistaa, mahtuvatko portaat paikoilleen.

Seinällä ollut pinkopahvi sai jäädä levytyksen alle. Se sisältää kaikki tapettikerrokset. Pahvi itsessään on huonokuntoinen, mutta pitelee kiinni hirsien välissä olevaa mujua.

 



Mä alan tottua tähän...

Sohvalla nukkumiseen... yläkerta siintelee kammarin aukosta houkuttelevana ja eittämättä sekaisin ja pölyisenä. Tänään on tilkitty ja laitettu ulkoseinänpuolista lattiaa.

Lattiassa on raossa verkkoa hiiriä varten, hirttä vasten myös pätkä tuulensuojalevyä, sitten aimo kerros ekovillaa.
Yllätys löytyi kun yritin laittaa verkkoa hirteen kiinni. Pehmeään puuhun ei niitit uponneetkaan. Vähän kun veisteli, huomasi kyllä, ettei vaurio ollut syvä, pehmeää vain pinnastaan. Vaurioitunut hirsi vaihdetaan yleensä ulkokautta, eikä paikkaamaankaan ruvettu vaan seurataan tilannetta talven yli. Jos paikassa ei ole kosteutta talvella, vaurio on niin paikallinen, että hirren kohtalon voi jättää siksi, kunnes muutaman vuoden päästä on seinän hirsien ulkopuolinen tarkastus. Näin ainakin tällä hetkellä tuntuu.

Joku voisi kauhistua, mutta tiedän, että nämä ovat odotettuja vaurioita satavuotiaassa talossa. Ja voihan olla että vielä innostuu tämän korjaamaankin. Imuauto vaan tulee vasta ensi viikolla salaperäistä reikää varten.

Se reikä lattiassa on mielestäni vanhan uunin pohja. Tämä on outo talo ja historia ja rakennusvuosi ovat vähän hämärän peitossa, toistaiseksi. Alue, jossa rossipohja onkin rakennettu kivistä ja maasta on erotettu muusta lattiasta koolauksin, mikä todellakin viittaa siihen, että paikassa on ollut painavampi esine, kuten kamiina tai liesi. Ja toisaalta, nykyään alue on oven edessä ja siitä on hormiin oudon pitkä matka. No, jonakin päivänä ollaan viisaampia.

Aloitin tänään seinälevytyksen pohjatyöt, sillä puolet lattiasta on valmiina. Nyt alkaa näyttämään siedettävämmältä; eikä kammarikaan enää haise ja pölise niin paljoa. Jos huomenna saisi tehtyä vähän seinääkin...

Aamu viideltä...

heräsin.
Koko yön olin kuunnellut jonkinlaista sortuvaa rapinaa. Voi olla mikä tahansa ääni, mutta kuulosti siltä kuin hiekkaa ja kiviä olisi tippunut johonkin. Tuli öklö olo. Kerrostaloon ja äkkiä... Tämän blogin päivitys tabletilla tuottaa vähän huonon näköistä jälkeä...

No niin, aamulla sitten tuli puuseppä apureineen portaita pilkkomaan. Ensin uudet portaat autotalliin, sitten vanhat pois ikkunasta...

Ja lopputuloksena olikin sitten yllättävän suuri huone, jossa aurinko valaisi seiniä kauniisti. Äidin sanoin; voisko ne portaat olla jossain muualla?

 

Portaiden purkamisen jälkeen ystäväni naapurista arvioi lattian ja päädyimme laittamaan uuden lattian entisen päälle. Huoneessa oli ensinnäkin valtavan harva juoksutus. Mutta kuitenkin, liian harva jotta lattia ei notkuisi. Lisäksi vanha lattia on tapitettu, joten käytännössä lattia on yhtä pintaa. Ja lattia on täysin vaakasuora. Joten lastulevyt vain päälle. Avatuissa kohdissa purutaso oli hyvä. Ainoastaan ulkoseinän reunimmainen lattialauta oli koholla. Sen korjaaminen tapahtuu ohentamalla lautaa juoksujen kohdalta. Laudan alle laitetaan seinää vasten tuulensuojalevyn pätkää ja taidanpa laittaa myös hiiriverkkoa. Vähän kun ottaa purua pois, voi huomata, että sen alla on maata. Kyseessä onkin maaeristeinen purutila jonka päälle on asetettu purua. Vähän otamme nyt purua pois ja ekovillaa tilalle.

 

Remontointiin liittyvän epävarmuuden voittaminen, osa 1.

Näin sitten huonoja unia. Mutta aamulla se riekuleen reikä oli yhä latttiassa.

Olen nyt päättänyt että otetaan kevyt linja. Kesälomaa jäljellä puolitoista viikkoa, mikä riittää yhteen vaihtoehtoon, muttei siihen toiseen. Eli:
Tukin reiän ja laitan päälle ekovillaa ja naulaan laudat kiinni. Käyn nopean keskustelun siitä, miten saan lattiasta miellyttävän kävellä. Seinät teen niin kuin olin aikonutkin.

Sähkömies käväisi tänään. Ymmärsi hyvin jutun juonen ja nyt yläkerta ja kammari ovat sähköttömiä. Oli vielä niin kiltti että repäisi kaikki johdot pois. Huomautti, että jakorasiat vuodelta 60 olivat niin täynnä purua, että hyvällä asialla oltiin... lisäksi metallivaippaiset johdot pitää vaihtaa joka tapauksessa. Minkä jo tiesinkin. Syksyllä siis lisää sähköurakkaa. Nyt sitten seinien kimppuun....

Ai niin, kun ihmettelin lautojen alla olevaa maata, se on ollut ihan kelpo eriste ennenvanhaan. Jossain vaiheessa nuo purutetut kohdat on uusittu, ja jätetty pilarin kohta uusimatta. Näin sen annamme ollakin. Eristetila on toki tukittava. Jos en osaa itse niin pyydän apua. Apua.

Selvä. Siis. Ehkä. Tai sitten ei...

Aamulla oli ukkosmyrsky. Ei se mitään, mutta samalla kuului epäilyttävää lotinaa. Heräsin ja katso; huoneessa olevan muurin kylkeä pitkin valuivat vesinorot. Sama vintin puolella. Koko kattoremontti ei vielä ollut valmis; piipun pellitykset ja harja puuttuivat. Vedentulo loppui onneksi, ja kun heräsin, niin kattofirman auto oli jo pihassa. Nyt koko katto on valmis...

Sitten soitti porraspuuseppä. Portaat valmiit, torstaina sitten puretaan vanhat pois.
Tämä vaatii mieletöntä äheltämistä, ajattelin ja poistin lattiasta viimeisen muovimaton, jonka alta kuvittelin lattialankkujen löytyvän. Vaan ei, siellähän oli vielä pahvilevyt...

Ja kun lopultakin lankkulattia oli näkyvillä, totesin, ettei sitä oikein voi jättää... oviaukon edessä oli muutama lyhyempi lauta ja ajattelin paikan sopivan kurkistamiseen. Odotin alta löytyvän purua.

Purua ei ollut, vaan hiekan sekaista maata, kiviä, paperisilppua. Ja yllättäen osa siitä sulahti jonnekin. Otin toisenkin laudan auki. Maamassa oli pudonnut isosta reiästä läpi jonnekin. Lattiassa oli reikä eristetilan alla. Yleensä mun mielestäni reikä olisi syntynyt lautaan, jonka päällä eristekerroksen pitäisi olla, mutta tämä reikä olikin syntynyt betoniin. Tai siltä se tuntuu. Muualla lattiassa tuntuu olevan kuivaa purua.

Nyt mulla on mahdollisuuksia kaksi:

1. Paikkaan reiän, laitan ekovillaa vajoaman päälle ja laitan laudat takaisin. Niiden päälle ei koolausta mahdu, mutta toivottavasti lattialastulevy antaa anteeksi jonkin verran. Siihen sitten päälle lattian päällyste.

2. Avaan kaikki laudat. Otan maan pois ja korvaan sen eristeillä. Korjaan koolaukset ja kaiken mikä korjattavissa on. Ja sitten rakennan lattian uudestaan.

Kohta on puoliyö. Arvatkaapa kumpi houkuttaa enemmän...

Maanantai..

Sähkömiehet eivät vastanneet puhelimeen, kerta toisensa jälkeen. Mikä on hienoa, koska heillä on siis kesäloma! Mä olen vilpittömästi iloinen...
Menin sitten ainoaan liikkeeseen, jonka tiedän Hovinsaarella ja astuin yhtäkkiä kampaamoon. Kun kysyin sähköliikettä, niin minut ohjattiin takahuoneeseen. Sain sitten mutkattomasti sähkömiehen kiinni vaimonsa kautta. Tulee keskiviikkona.

Sitten seuraavaksi rautakauppaan. Menin K-rautaan ja ostin pölysuojaimia. En uskaltanut ostaa enempää, koska mulle tuli ihmeellinen huonovireinen ajatus siitä, että jos nyt kerron, mitä haluan ja miten olen suunnitellut, niin mut tyrmätään täydellisesti. Varmaan ne myyjät huutaa toisilleen, että "Tuus Reiska kuuntelemaan mitä tää idiootti aikoo". Joten päätin ottaa päänkasausaikalisän.


Sitten RTV:hen ja ostin lattian ja tapetit. Mahtuivat autoon. Stten rohkaistuin ja menin K-raudan remonttipuolelle ja istuin alas asiantuntijan kanssa ja kas kummaa, sain mitä halusin. Alapohjan paperieristeeksi tosin tarjosivat Ekovillan siihen tarkoitukseen tarkoitettua eristepaperia, 60 metrin rullassa, mutta päädyin tervapaperiin. Ajanee saman asian, eli ilmavirtauksen pääsemisen seinän ja lattian raosta tekemään kylmiä tuulitunneleita seinän eri kohtiin. Eivät huudelleet toisilleen ja oikeastaan koko ostoslistani oli sama, kuin mitä mies tiskin takana mulle tarjosi. Tuhatlappunen meni tänään. Katsotaan mitä tapahtuu kun avaan lattian oikeasti...  Sitä ennen muovitan ja suljen kaikki huoneeseen johtavat oviaukot. Yhteen toki tulee sellainen vetuketjusulkeinen muovi. Että mä pääsen pois sieltä jos on tarvis... Keskiviikkona auto tuo mulle lastulevyt, puukuitulevyt, ekovillaa, tervapaperia... Vielä puuttuu makulatuuritapetti (johon rautakaupat yllättäen sanoivat ei-oota), tapettiliisteri (Pink jotain, koska on muoviton) ja laskukoneennauharullat.

Tulevaisuudessa vaikeita, ratkaisemattomia asioita on kolme;

1. En nyt manaa mitään, mutta jos lattian perusrakenteessa on jotain korjattavaa, osaan hoitaa miltei kaiken, mutta pahimmillaan tarvitsen siihen ammattiapua. Siis ihan jos koko taloa pitää tukea, siirtää tai nostaa. Näin ei pitäisi olla... Lattia narisee, muttei notku.

2. Lattiassa oleva entinen pönttöuunin pohja pitää levyttää hiukan eri tavalla kuin muu lattia. Sekään ei ole vaikeaa. Ja paikka jää joka tapauksessa erään kaapin taakse. Kantaapahan hyvin sitten kaapin, kun on palomuurin edessä...

3. Pieni kiire tulee siinä vaiheessa, kun portaat on purettu. Koska uusien portaiden alla tulee olla uusi lattia ja vieressä sitten uusi seinä. Sovimme alun perin että mulla on muutama päivä aikaa ennen uusien portaiden tuloa. Ongelmaksi muodostuu vain teleskooppituet, jotka on asetettu tukemaan välipohjaa ennen uusien palkkien tuloa... Täytynee vain sopia kaikki mahdollisimman hyvin porrastoimittajan kanssa...

Pysähdys.

Ihan kertakaikkinen pysähdys. Sadepäivät saivat Pekankin uneliaaksi. Kun vielä pitäisi jaksaa hakea kaikenlaista rautakaupasta, niin eihän sitä jaksa koska onhan se rasittavaa... No, yläkerran huoneen siivoaminen tuntuu kuitenkin mielekkäältä. Koska kun raput saapuvat, täytyy yläkerran lattian aukkoa laajentaa hiukan.

Olen luopunut lautalattiaa koskevasta ajatuksesta. Vaikka kuinka haluaisin, että kaikki "hengittää" niin lattiassa on kuitenkin ollut kolme hengetöntä kerrosta, joten yksi vinyylikorkki ei siinä oikeastaan mitään ihmeitä tee. Mutta lattialaudat poistan ja laitan lisäeristeet ja paperin, niin huoneen pitäisi olla lämpimämpi kuin tähän asti.
Soitin paikallisille sähköasennusfirmoille, mutta kolme ei vastannut ja yksi löi luurin korvaan. Okei. Lomallahan minäkin olen. Mutta mites olisi jos laittaisi sinne internetin verkkkoon sitten tiedon siitä...

Talo sai uuden katon ja minä sain ison kasan lautaa ja muuta puutavaraa jota voin hyödyntää haluamallani tavalla. Nyt on ulkorappusaines olemassa!

Ulkona sateesta huolimatta tapahtuu kaikenlaista. Jostain on tontille ilmestynyt pisamakelloja. Ja koska tänään paistaa aurinko, löytyy myös n. 150 paarmaa.

No joo. Sit kun aloittaa niin ei pystykkään lopettamaan.

Päätin sitten purata lattian johonkin sati. Poistin päällysmaton, lastulevyn, toisenkin lattiamaton, kovalevyn (joka oli kiinni miljoonalla naulalla) ja sitten oltiin jo lähellä totuutta; eli viimeinen, outo, varmaankin 30-luvun lattiamatto ja sen alla häämöttävät laudat.

 
Siihen sitten päätin jättää tällä kertaa.
Vielä näyttää ihan hyvältä, ja pienestä reiästä kurkistin, niin puruahan siellä lautojen alla on niinkuin pitääkin. Ja JOS kaikki on jatkossakin kunnossa, niin lauttojen alle lisään ekovillaa, tiivistän nurkat ja raot paperilla, lisään ehkä elukkaverkon, jos sen jonnekin nätisti saan ja levytän lattian.

Iso ongelma on vinyylikorkin hengittämättömyys. Ja se mitä se ehkä tekee lattialle sitten myöhemmässä vaiheessa...  Mua vähän himottaisi lautalattia, mutta se merkitsisi sitten vielä paremmin tehtyä perustustyötä... Katsotaan mihin sfääreihin tässä vielä ylletään.

Ulkona on hirveä mylläkkä, koska katontekijäåt saapuivat tänään ja koko talo tärisee. Niinkuin pitääkin. Tavaraa tippuu.

Tuo peräkärryllinen tavaraa lähti siis lattiasta. Saanenko siitä koskaan enää noin tiivistä. Ikinä.

Uusi päivä uudet kujeet

Joo... Tänään en sitten viitsinyt. Piti oikeastaan mutta yhtäkkiä löysin liiterin perukoilta lusikan ja tiesin heti mitä pitää tehdä! Talon vieressä on iso betonilaatta joka on haljennut ja halkeamasta kasvoi jo iso ruohotuppo ja koivu. Ne piti sitten saada pois. Ei nyt ihan lusikalla mutta myös lapiota hyväksi käyttäen. Siihen sitten betonia päälle ja väleihin niin eiköhän se vielä kestä. Olisin ottanut mokoman pois, mutta ilpin ulkoyksikkö on niitattu siihen.
Tänään muutenkin askarrutti se tosiseikka että kukkapenkki ei saisi olla kiinni kivijalassa / sokkelissa. Ja missäs muualla se nyt sitten olisikaan. Pitänee ehkä tehdä asialle jotain. Mutta ei nyt, sillä lauantai on vapaapäivä!

Niin. Tapettikilpailun siis voitti kahdesta vaihtoehdosta se sininen.

Vähän lisää muttei paljoa.

Porrasmies kävi ja saimme tehtyä sopimuksen: Ottavat myös portaat pois asentaessaan ja tekevät tuet. Olen tyytyväinen. Nyt vaan se sähkömies...

Olin kyllä ajatellut aloittaa lattian purkua jo tänään, mutten jaksanut. Sen sijaan kävin katselemassa pinnoitteita. Kyllä, vaikka lompakkoa kirpaisee, niin serkkuni suosittelema vinyylikorkki nyt vaan on paras. Löytyy toki vinyylilankkuakin, joka on kuin muovimattoa, mutta jokin siinä häiritsee. Se on kuin muovia ja sitä voi taivutella. Kyllä kunnon lankkulattiakin olisi kiva, mutta pelkään pahoin, ettei se onnistu. En jaksa. Vaikka pitäisi.
Tällä hetkellä siis lattiassa on (päällimmäisestä alimpaan):

• Muovimatto
• Lastulevy
• Korkkimatto
• Kovalevy
• Jokin toinen, aivan korkin näköinen korkkimatto
• Laudat

Eli nuo voisi kuoria pois. Syynä tähän on muurin nurkan epämääräisyys, paikka jossa oli pönttöuuni on aika epämääräinen lattia. Tärkeää olisi päästä katsomaan hiukan lattian allekin. Ehkä järjestää jokin pysyvä luukkusysteemi. Talossa on rossipohja, mikä merkitsee, että alla on avointa tilaa tarkastuskäyntejä varten. Luukkua ei vaan kukaan ole keksinyt jättää...

Seiniin tulisi kaksinkertainen huokoleijona-levy. Puukuitulevy hengittää ja on kuin nakutettu hirsitaloon: Se naulataan suoraan hirteen kiinni, tai sitten hyvin tiheän koolauksen avulla. Katsotaan kumpi siitä nyt tulee...

Ja tässä se on, tuleva tapetti.
Suosin RTV-ketjua, sillä siellä on hyvät valikoimat. Tapetti on paperitapetti, mutta valitettavasti ei sellainen ihana silkkinen paperi kuin halusin. Tämä voi vaihtuakin vielä, jos löytyy vastaavan kaltaista paperisena. Koepalojen jälkeen valinta osui sinikukkaiseen. Keltakukkaista voisi ehkä käyttää yläkerrassa... Ja tämä kuva on muuten väärinpäinkin...

Hmm. Miä luovutan. 

Kotkan veistopuu saa tehdä myös purkuhomman joten mulle jää nyt sähkömiehen metsästys.
Eli laitoin viestiä sille joka on jo käynyt laittamassa pihavalot. Toivottavasti ei ole lomalla.
Kyllä kaikki järjestyy.

Muutama asia pihasta:

Tämä on vanha omakotitalon piha. Vanha sikäli, että penkit ovat olleet paikoillaan jo kauan, pihalla kasvaa ja kukoistaa monta erilaista lajia ja sitten vielä kaikki pahimmat rikkaruohot. Japanintatar, löytyy kahdesta paikasta. Peltokierto ja karhunköynnös löytyvät myöskin ympäri ämpäri. Ryssänruusu eli isopalsami tuli ja meni. Vuohenputki on vallannut miltei kaikki kukkapenkit, mutta olen vallannut jo osan takaisin. Tämä on sotaa... ja näin kuumalla ei mikään oikein luonnistu. Paitsi sisällä istuminen. Vasemmalla elvyyttämäni ukonkello, joka tänä vuonna on puhjennut kukkaan oikein kolmen vanan voimin.

Ja toisaalta, joka vuosi puutarhasta voi laskea menetetyt. Tänä vuonna kuolleita tässä seurakunnasta olivat Kuusama (kuvassa), yksi alppiruusu, muutamat ruusut...






Siirsin keinun etupihalta uuteen paikkaan. Paikkaan kasvihuoneen taakse jossa ei koskaan ole ollut mitään, mutta se sopii sinne kuin nakutettu.  Etupihalla se oli tiellä eikä kukaan istunut siinä. Sen alta paljastui kuiva nurmikkomaa, josta kaivoin kiviä ylös aika moisen mokoman. Nurmikko on aikoinaan tehty kivien päälle täyttämällä ja kivet ovat nyt aaltoina nurminukan pinnassa. Löytyy täältä erikoisuuskin, aikoinaan romuraudalla täytetty nurmikonosa joka on nyt lahoamisen seurauksena vajonnut ja jostain kohtaa pistelee esiin hauskoja yksityiskohtia. Mm. töpseli, jonka johto menee maan uumeniin. Pulsaattoripesukoneen alumiininen allas. Näitä sitten tulee kaiveltua esille. Vähitellen.

Viime vuonna ihmettelin omituista ruohoa joka näytti lehtineen kuin punotulta. Kyseessä on Pölkkyruoho, joka lienee muinainen viljelyjäänne ja kasvaa vain tietynlaisen talven jälkeen. Vuosi sitten piha oli täynnä niitä, korkeimmat yli metrisiä. Tänä vuonna ei ole näkynyt. Oli epäsopiva talvi.