Tällanen tuumailupäivä...

On ollut vähän aikaa istua kiikussa. Kiikun otin pois etupihalta ja siitä on tullut tällainen kammarilaisen palapeli. Kun oli muutama huono osa, niin eihän koko kiikkua tarvii mäkeen laittaa. Uusin osa kerrallaan, vaihtaminen on helppoa... uusi paikka löytyi helposti kasvihuoneen takaa, hopeapajun alta.

Muutoin naapurini kanssa laitoimme hiukan kammarin lattiaa ja itse sitten laitoin seinään yhden huokolevyn. Muuten oli vähän tällainen öö-luokan päivä. Huomenna olisi tarkoitus laittaa lisää levyjä ja pyytää rappusten asentaja vihdoin kyläilemään.
Vähän lueskelin tuolta Facebookista ihmisten tapoja ja ajatuksia remontista. Ymmärrän kyllä, että on joitakin ammattilaisia ja guruja, mutta mikä tekee heistä niin ylimielisiä? Suurin osa remontoijista on kuitenkin tavallisia ihmisiä ja heillä on täysi valinnan vapaus tehdä virheitä. Minäkin olen taatusti tässä tehnyt niitä.

Tässä kuvassa seinällä keskellä näkyvä neliö on entistä ikkunaa peittävä levy. Kun levy lähti pois samalla kun purin seinästä lastulevyn. Alla oli vuorivillalla täytetty aukko, jossa vuorivillan tilalle laitoin ekovillan. Keskelle upotin riman, kehyksiin ensin hiukan lovea ja puoleen lankusta. Siis niin että lankku upposi ikkunan kehyksien tasalle. Hyvin se sinne istui. Sitten vaan huokolevy päälle. Paitsi että unohdin naulata sen lankun kiinni kehyksiin. No. Siellä se nyt on. Parhaimmassa tapauksessa portaat pitävät huokolevyä paikallaan niin, ettei se pullistellessaan vedä lankkua irti...


Työ vaatii palkkionsa. Pikku metsästä löytyy hyvin mustikoita. Kun muut perheenjäsenet kävivät niin kävin minäkin. Siitä se idea sitten lähti...