Mä alan tottua tähän...

Sohvalla nukkumiseen... yläkerta siintelee kammarin aukosta houkuttelevana ja eittämättä sekaisin ja pölyisenä. Tänään on tilkitty ja laitettu ulkoseinänpuolista lattiaa.

Lattiassa on raossa verkkoa hiiriä varten, hirttä vasten myös pätkä tuulensuojalevyä, sitten aimo kerros ekovillaa.
Yllätys löytyi kun yritin laittaa verkkoa hirteen kiinni. Pehmeään puuhun ei niitit uponneetkaan. Vähän kun veisteli, huomasi kyllä, ettei vaurio ollut syvä, pehmeää vain pinnastaan. Vaurioitunut hirsi vaihdetaan yleensä ulkokautta, eikä paikkaamaankaan ruvettu vaan seurataan tilannetta talven yli. Jos paikassa ei ole kosteutta talvella, vaurio on niin paikallinen, että hirren kohtalon voi jättää siksi, kunnes muutaman vuoden päästä on seinän hirsien ulkopuolinen tarkastus. Näin ainakin tällä hetkellä tuntuu.

Joku voisi kauhistua, mutta tiedän, että nämä ovat odotettuja vaurioita satavuotiaassa talossa. Ja voihan olla että vielä innostuu tämän korjaamaankin. Imuauto vaan tulee vasta ensi viikolla salaperäistä reikää varten.

Se reikä lattiassa on mielestäni vanhan uunin pohja. Tämä on outo talo ja historia ja rakennusvuosi ovat vähän hämärän peitossa, toistaiseksi. Alue, jossa rossipohja onkin rakennettu kivistä ja maasta on erotettu muusta lattiasta koolauksin, mikä todellakin viittaa siihen, että paikassa on ollut painavampi esine, kuten kamiina tai liesi. Ja toisaalta, nykyään alue on oven edessä ja siitä on hormiin oudon pitkä matka. No, jonakin päivänä ollaan viisaampia.

Aloitin tänään seinälevytyksen pohjatyöt, sillä puolet lattiasta on valmiina. Nyt alkaa näyttämään siedettävämmältä; eikä kammarikaan enää haise ja pölise niin paljoa. Jos huomenna saisi tehtyä vähän seinääkin...