Selvä. Siis. Ehkä. Tai sitten ei...

Aamulla oli ukkosmyrsky. Ei se mitään, mutta samalla kuului epäilyttävää lotinaa. Heräsin ja katso; huoneessa olevan muurin kylkeä pitkin valuivat vesinorot. Sama vintin puolella. Koko kattoremontti ei vielä ollut valmis; piipun pellitykset ja harja puuttuivat. Vedentulo loppui onneksi, ja kun heräsin, niin kattofirman auto oli jo pihassa. Nyt koko katto on valmis...

Sitten soitti porraspuuseppä. Portaat valmiit, torstaina sitten puretaan vanhat pois.
Tämä vaatii mieletöntä äheltämistä, ajattelin ja poistin lattiasta viimeisen muovimaton, jonka alta kuvittelin lattialankkujen löytyvän. Vaan ei, siellähän oli vielä pahvilevyt...

Ja kun lopultakin lankkulattia oli näkyvillä, totesin, ettei sitä oikein voi jättää... oviaukon edessä oli muutama lyhyempi lauta ja ajattelin paikan sopivan kurkistamiseen. Odotin alta löytyvän purua.

Purua ei ollut, vaan hiekan sekaista maata, kiviä, paperisilppua. Ja yllättäen osa siitä sulahti jonnekin. Otin toisenkin laudan auki. Maamassa oli pudonnut isosta reiästä läpi jonnekin. Lattiassa oli reikä eristetilan alla. Yleensä mun mielestäni reikä olisi syntynyt lautaan, jonka päällä eristekerroksen pitäisi olla, mutta tämä reikä olikin syntynyt betoniin. Tai siltä se tuntuu. Muualla lattiassa tuntuu olevan kuivaa purua.

Nyt mulla on mahdollisuuksia kaksi:

1. Paikkaan reiän, laitan ekovillaa vajoaman päälle ja laitan laudat takaisin. Niiden päälle ei koolausta mahdu, mutta toivottavasti lattialastulevy antaa anteeksi jonkin verran. Siihen sitten päälle lattian päällyste.

2. Avaan kaikki laudat. Otan maan pois ja korvaan sen eristeillä. Korjaan koolaukset ja kaiken mikä korjattavissa on. Ja sitten rakennan lattian uudestaan.

Kohta on puoliyö. Arvatkaapa kumpi houkuttaa enemmän...